16. helmikuuta 2014

Raidalliset ryppyleggarit ja pohdintoja

Minulla oli hieman ihanaa raitatrikoota jäljellä ja sen halusin hyödyntää. Samaa raitatrikoota olen käyttänyt aikaisemmin eräässä jutussa, joka on vielä salainen. Postaus siitä tulossa ensi viikolla. Päätin ommella pikaisesti tyttären päiväuniaikana leggarit koossa 92cm. Kaava sama kuin aikaisemmin ompelemissani lintuleggareissa - Ottobre Kids 1/14 "Green lines". Lintuleggareita tehdessäni olin piirtänyt kaavan sivusaumattomana ja tehnyt leggarit ilman ryppyjä. Nyt leikkasin etu- ja takappaleet erillisinä, saman mittaisina ja tein rypytyksen ulkosaumaan framilonilla. Tohkeissani leikkasin ensin takakappaleet, sitten vasta huomasin ettei korkeus riitäkään enää etukappaleisiin. Täytyi ommella etukappaleisiin jatkopalat, mutta kivasti rypytykset häivyttää saumakohdat.


Oudon näköiset tapaukset tasokuvassa, mutta päällä ihan kivat :) Nämä on kyllä hiukkasen turhan suuret vielä meidän neidille. Kapeammat saisivat olla. Tosin sekin tekee paljon, että neiti ei enää tarvitse päivällä vaippaa.



Sitten vuorossa ajatuksen juoksua, pohdintaa. Ei tästä välttämättä löydy päätä, ei häntää, mutta väliäkö sillä ;) Olen miettinyt jonkin verran sitä, miten usein ja miten paljon käsitöistä tulee blogattua. Mä tykkään blogata yhden ompeluksen kerrallaan. Olen yrittänyt sitäkin, että kerään samaan postaukseen monta juttua, mutta tämä yksi per viesti tuntuu mun jutulta, sillä siis jatketaan. Niitä blogeja on paljon joissa jokainen postaus on "tusinapostaus", monta juttua samassa postauksessa. Kukin tyylillään ja hyvä niin.

Kaavoista ja kaavattomuudesta: Nykyään käsityöihmiset on taitavia, osataan muokata kaavoja, osataan tehdä vaatteita ilman kaavoja. Sitä arvostetaan korkealle kun tekee erilaista, jotain jota ei ole muilla. Osaan itsekin muokata jonkin verran, tiedä sitten miten "väärin" tai "oikein" sen teen. Ajattelen silti, että ei ole siinäkään mitään väärää, että kangistuu kaavoihin, tekee just niinkuin ohjeissa sanotaan, piirtää kaavat tarkalleen kuten kaava-arkille on merkitty. Kaikki yhtä arvokkaita silti. Kuoseillakin voi kikkailla, ei uniikkiuuteen tarvita yltiömääräistä luovuutta.

Eiks oo ihanaa et kaikki on erilaisia :)

2 kommenttia:

  1. On ihanaa, että erilaisia ollaan! Olen joskus ajatellut sitä, että joskus jotain kuosia näkee tosi paljon blogeissa ja tulee vähän kuin kyllästyminen, mutta en ainakaan itse näe silti livenä niitä kuoseja juurikaan vaan ihan tuntuu omat ompelukset uniikeilta vaikka olisi ihan peruspertsaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime aikoina on tullut eri nettiputiikeista myyntiin tosi pieniä määriä jotain kankaita ja tuntuu, että niiden julkaisuhetkeä kytätään ihan vaan sen takia kun erä on niin pieni. Tekeekö se kankaasta sitten niin mahtavan... Mieluummin ostan niitä kankaita, jotka miellyttää omaa silmää.

      Poista