Pärinäleggarit! Mulle.

Tilasin Pehemiältä jokin aika sitten Pärinä-trikoota, ajatuksena oli että pojille siitä jotain surauttelisin. Kumpikaan pojista ei kuosista juurikaan innostunut, esikoinen sanoi haluavansa siitä tyynyn. Niinpä sain höpsön idean - ompelen pärinäleggarit itselleni. Ja kyllähän tuota kangasta jäi vielä siihen tyynyynkin... Kuminauha näihin on napattu jo aikansa nähneistä yöhousuista joiden kuminauha oli ihan toimiva tapaus.

Kaava: Ottobre Kids 1/2009 "Taika"

Kangas: Pehemiä

 

Se metrin pala, joka mulla tätä kangasta oli, ei aivan riittänyt. Siksipä molemmissa lahkeissa on jatkopalat, mutta eihän niitä edes huomaa :) Tuskin lähden näillä pärinöimään kovinkaan kauas kotoa, mutta onhan tää tosi ihanat kotipöksyt! Aikas hienosti kohdistuu motoristien tiet tuossa etukeskisaumassa :P

Kuva on otettu likaisen pelin kautta kännykkäkameralla - sori...

Ja sitten yleistä pohdintaa ompelemisesta, ompelujäljestä ja itsetunnosta.

Eilen puhuin puhelimessa sukulaisen kanssa ja hän aloitti juttelun ompelemastani pinnityynystä joka meni lahjaksi heidän tyttärelleen. Ensimmäinen ajatus mulla oli "Hitto, onkohan se mennyt rikki vai mitähän muuta vikaa siinä on?". Mutta hän halusi vain kiittää pinnityynystä, kertoa miten mieleinen se on heidän tyttärelleen. Hän oli vasta jälkikäteen huomannut "Itse tehty" -merkistä, että pinnityyny ei olekaan kaupasta ostettu - "Oli niin siisti, että ihan hyvin olisi voinut olla. Mutta sitten huomasin että se olikin sinun itse tekemä!".

Jotenkin sitä ajattelee, että ei osaa tehtä niin kaunista ja siistiä jäljeä - muiden ompelukset on aina hienompia, taidokkaampia, parempia. Huonoksi ompeluitsetunnoksikin sitä kai voisi sanoa. Pitäisi alkaa luottaa itseensä ja ompelutaitoihinsa enemmän - taidothan kehittyy koko ajan tehdessä.

Taputankin nyt itseäni olkapäälle - "Sinä osaat hienosti ja opit koko ajan lisää!".