Mukana oli myös Hermannin hoito-ohjeet seuraavien kymmenen päivän ajaksi. Luin ohjeet läpi ja selvisi, että Hermanni on ystävyyskakun taikinajuuri :) Hermannista täytyi pitää huolta, kuten ystävyydestäkin <3 Sitä piti hämmentää ja välillä lisätä aineksia (4. ja 9. päivinä sokeria, vehnäjauhoja ja maitoa [tai vettä]). Yhdeksäntenä päivänä, ainesten lisäämisen jälkeen, taikina jaettiin viiteen osaan ja yksi niistä jäi itselle - muut annettiin ystäville kasvatettaviksi (ohjeiden kera). Tai itseasiassa kolme osaa annoin eteenpäin (yksi meni Poriin, kaksi Ruskolle) ja yhden osan laitoin pakastimeen jemmaan.
Kun Hermannia sitten oli hämmennelty ja hoideltu tarpeeksi, oli kymmenentenä päivänä (eli tänään) viimeisen kerran Hermannilla nälkä ja se sai "ruokaa": rypsiöljyä, sokeria, munia, vehnäjauhoja, leivinjauhetta, kanelia (tosin ei meidän kakku koska kaneli oli loppu), suolaa, pähkinärouhetta, suklaarouhetta, raastettua omenaa.
Sitten oli paistamisen aika. Laitoin Hermannin silikoniseen kakkuvuokaan ja siellä hän lämmitteli ja ruskistui uunissa 170 asteessa tunnin ajan. Mukavan pähkinäiset ja suklaiset, omenantuoksulla höystetyt tuoksut levisivät kotiin :)
Kakku oli hädintuskin ehtinyt uunista ulos kun kaksi herkkusuuta (minä ja nuorempi poikamme) hiukan maisteltiin kakkua. Vähän uteliaisuuttamme ja myös siksi että saisin tänne raportoitua millainen kakusta tuli. No millainen siitä sitten tuli..? Ihan hyvä, tuskin jää homentumaan ;) Suklaamurut tekivät kivan säväyksen, pähkinärouheesta sai purutuntumaa. Omena ei juurikaan kakussa maistunut, mutta siitä kakku oli saanut kivasti kosteutta. Suuhun jäi maistumaan suklaa :P (Ja minä olen karkkilakossa...) Mieleeni tuli ajatus "ottaisinkohan vielä palasen?" Ja heti perään poikani sanoo "Haluaisin lisää tuota kakkua..." Äidin poika <3
Toivottavasti Hermanni saapuu pian teillekin! Ja Hermanni saa vierailla meillä uudelleenkin.
Tiedättekö muita "kiertokirje" -leivonnaisohjeita?
