Lakkeja "sudenpennuille" Ankkalinnan tyyliin

Toissailtana esikoinen sanoi "Äiti, ompelisitko mulle samanlaisen sudenpentulakin kun Tupulla, Hupulla ja Lupulla?!"

Eilen illalla meinasi tulla itkupotkuraivarit kun ei ehdittykään kangaskauppaan ostamaan teddykangasta. Mutta tänään käytiin - oikein bussilla Turussa :P Pelkässä bussireissussa on pojille tarpeeksi elämystä ;) Eurokankaan palalaarista löydettiin sopivaa teddykangasta ja siitä ompelin heti kotiin saavuttuamme kaksi sudenpentulakkia - molemmille pojille. Hännänpää on valkoista fleeceä ja lakkien sisäpuoli vaaleankeltaista trikoota.

Esikoiselle lakki oli sen verran mieluisa, että lakki piti ottaa yöunillekin mukaan. "Tällaista minä olen aina toivonut!". Mitään kaavaa mulla ei ollut, mittasin vain poikien päiden ympärykset ja leikkasin mittojen perusteella kankaat. Pyöreän päällisosan mallasin sopivan kokoisista lautasista. Häntä on ihan summissa leikattu. Esikoisen lakissa ompelin valkoisen fleecen teddykankaan päälle... kuopuksen lakissa fleece on ommeltu teddykankaaseen, ei päälle. Lakeissa on salmiakinmuotoinen keltainen merkki edessä, kuten sudenpennuillakin on. Merkki on samaa keltaista trikoota kuin vuorikin ja sen olen kiinnittänyt kangasliimalla ja tiheällä siksakkasin reunat. Eli jonkinlainen aplikaatio kai sekin :P

Kuopuksen lakki ei ehtinyt valmistua ennen kun pojat meni nukkumaan, joten siitä ei sovituskuvaa ole.

Kuopus sanoi, että hänen pehmomuumipeikolleen pitäisi myös tehdä sudenpentulakki... jaa-a, katsotaan. Hatut on siis tarkoitettu sisäleikkeihin.

Kirahveja ja robotteja puolipotkareissa

Ompelin vauvalle parit puolipotkarit koossa 62cm, vaikka meillä kyllä tuota vaatekokoa on muutenkin hurjasti. No, saapahan valita mitä vauvalle pukee :) Kankaina Royal-tuotteelta tilattu kirahvitrikoo ja Tiritomista tilattu robotti -interlocktrikoo. Raidallinen resori Jätti-Rätistä, tummaturkoosi resori... jostain. Pienet tähtimerkit Hanhelista (itseasiassa ne on pätkät koristenauhasta). Ja kaava Ottobre Kids 4/2011, Sweet feet -puolipotkarit.

Tuo kirahvitrikoo on siitä kiva kun siinä on puolet kankaan leveydestä kirahvit kuvattu edestä ja puolet leveydestä takaa. Niinpä siis kirahvipuolipotkareiden etupuolella kirahvit kulkee eteenpäin ja takapuolella taaksepäin.

Kokeilin ensimmäistä kertaa ompelukoneen suoraa jousto-ommelta, tulipahan ainakin joustavat saumat. Hidasta se ompeleminen kyllä oli ja näiden kaksien housujen ompelemisen aikana piti alalankaa puolata lisää ainakin kolmesti. Saumurilla nämä olisi kätevästi surauttanut, mutta kun JOKU ei ole vielä(kään) saanut aikaiseksi säätää sitä kuntoon.

Fleecehousut 104cm, mustekalaiset sellaiset

Reilu vuosi sitten ompelin meidän kuopukselle Ottorbe Kids 6/2010 -lehden Kuperkeikka-kaavalla 92cm fleecehousut. Vieroksuin housujen mallia aluksi, oli mielestäni liian "kalsarimainen". Mutta käytössä huomasin housut varsin toimiviksi. Samalla kaavalla, samassa koossa ompelin joululahjaksi sukulaispojalle peikkohousut.

Nuo ensimmäiset fleecestä ompelemani Kuperkeikka -housut ovat käyneet liian nafteiksi kuopukselle, lahkeet alkavat olla liian lyhyet. Niinpä päätin ommella uudet Kuperkeikat, koossa 104cm jotta mahtuvat taas hetken jos toisenkin. Fleece oli tälläkin kertaa materiaalina ja luulin että tuota samaa tummanharmaata (joista 92cm housut ompelin) olisi riittänyt näihinkin. Toisin kuitenkin kävi. Jouduin kikkailemaan ja ainoa väri jota oli leveydessä riittävästi, oli vaaleanpunainen. Vaaleanpunaista ei ollut sitten korkeudeltaan tarpeeksi ja niinpä jatkoin kappaleita tummanharmaalla. Etu- ja takakiilat tein vaaleansinisestä, tätä samaa kangasta oli ompelemassani kaukalopussissa. Näistä tuli siis varsinaiset palapelipöksyt.

(huolimaton kuvaaja ei näköjään kääntänyt toista lahjetta kunnolla)

Kai pojan housuissakin saa joskus olla vaaleanpunaista..?

Päätin jo leikkausvaiheessa, että myös näihin fleecehousuihin teen aplikaation, nimenomaan tuosta tummanharmaasta kankaasta jotta saadaan "tyttömäiseen" vaaleanpunaiseen jotain räväkkyyttä. Etsin netistä mörköjen kuvia ja sitten lykkäsin tietokoneen kiinni. Päätin piirtää jotain yksinkertaista ja päädyin haamun kuvaan. Esikoinen sanoi kuvan nähdessään, että sille täytyy tehdä hiukan vino suu - punaisella. Silmien keskiosat ei menneet aivan nappiin, olisi ollut fiksumpi vaan ommella niihin tiheää siksakkia ja jättää pienet fleecepalat pois. Kun näytin valmiita housuja kuopukselle, hän katsoi kuvaa ja totesi "mustekala!". Joten haamu muuttui sitten mustekalaksi ja kyllähän tuo väkerrys ehkä enemmän mustekalalta näyttääkin :)

Ei mikään kaunis mustekala, mutta eiköhän se pysy mukana menossa... Ennen aplikaation ompelemista, kiinnitin kuvan liimakynällä (liima lähtee pois pesussa) ja kiinnitin kuvion vielä nuppineuloilla. Jotenkin olen kokenut fleecekuvion aplikoimisen fleeceen suht helpoksi tuon liimakynän avulla.

Vauvan velourhaalari

Tänään teki mieleni ommella jotain pientä... ja käyttää ompelukseen TiriTomista tilaamaani Ooga-booga velouria. Tilatessani kankaan, olin ajatellut ommella siitä housut tai paidan jommalle kummalle pojalle. Poikien vaatekaappi kuitenkin pursuu vaatteita, joten päädyin tekemään muuta.

Aloin selailla käsityölehtiäni ja etsiä vauvan haalarin / potkupuvun kaavaa. Muutaman kaavan löysinkin, mutta yhden hylkäsin sen perusteella että malli oli kapea ja haalarissa kiinnitys vetoketjulla. Mulla oli 30cm vetoketju ja ohjeessa olisi pitänyt olla 45cm vetoketju. Enkä muutenkaan tykkää ommella vetskareita :P

Viimeinen lehti jota katsoin, oli Suuri Käsityölehti nro 2 vuodelta 1998 ja sieltä löytyikin kiva vauvan haalarin ohje, käytetty kangaskin sattui olemaan joustosamettia (eli velouria). Kiinnitys haalarissa oli nepeillä ja haaroissa oli myös nepit helpottamassa vaipanvaihtoa. Käytin KAM-neppejä ja ne toimivatkin haalarissa tosi kivasti, kun niitä on silitettävä tukikangas tukemassa. Haalari on kooltaan 56cm. Ohjeessa oli puutteita, ohjeteksti alkoi kesken lauseen jne. Ohjeen malliin olisi kuulunut trikoiset kaulukset, mutta niitä en halunnut tehdä. Käänsin vaan kaula-aukkoa samoin kuin hihoja ja lahkeensuita. Nepparilistaan en ihan tyytyväinen ole, hiukan kävi alaosasta toiselta puolelta ryppyilemään.. mutta onneksi sitä ei huomaa jos ei tiedä ;)

Ekassa kuvassa haalari edestä ja alemmassa haalari takaa. Aikas poikamainen haalari väritykseltään, mutta tuskinpa tyttövauvakaan suuttuu jos saa jotain sinistä päälleen ;) Masuvauvan sukupuoli on arvoitus.

Sadekeppejä lasten kanssa

Torstai oli todella (vesi)sateinen päivä ja etsiskelin sitten netistä mitä voitaisiin lasten kanssa tehdä sisällä. Meidän taloyhtiön piha oli todella liukas, eikä sinne kiinnostanut lähteä tasapainoilemaan. Niinpä löysin tieni Amalian Askartelu -blogiin ja sieltä löytyi ohje sadekeppeihin. Kyseessä on siis ontot kepit, joiden läpi naulataan nauloja, sisälle laitetaan eri kokoisia jyviä tmv. ja päät suljetaan. Kun keppiä kääntelee, osuvat jyväset nauloihin matkalla kepin toiseen päähän ja tuloksena on kiva sateinen ääni. Tässä heti kärkeen kuva poikien askartelemista kepeistä:

Projektin alku tosin venyi torstai-iltaan... Meidän askartelukaapista löytyi tyhjä kelmurulla, joka on paksumpaa pahvia kuin normaali talouspaperirulla (ja myös ohuempi halkaisijaltaan). Se laitettiin veitsellä kahteen osaan, jotta molemmat pojat saa oman sadekeppinsä. Sitten käytiin isin työkalukaapilla etsimässä vasara ja nauloja... esikoinen etsi ämpäristä sopivankokoisia nauloja ja minä naulasin niitä ristiin ja rastiin. Sitten etsittiin keittiön kaapeista erikokoisia rullan sisään laitettavia jyväsiä; riisiä, maissinjyviä, muutama makaroni, kuorittuja auringonkukansiemeniä.

Perjantai oli mukava ulkoilupäivä, vaikka lunta tuiskuttikin. Jatkettiin sadekeppiprojektia iltapäivällä. Ensin pojat levitti rullan toiseen päähän EriKeeper-liimaa ja rullan päähän liimattiin kangaspala. Sitten pojat sai laittaa edellisenä päivänä valitut jyvät rullansa sisälle - se oli tarkkaa hommaa se! Kun jyväset oli saatu rullan sisälle, laitettiin myös rullan toiseen päähän liimaa ja kangaspala.

Liima sai hetken aikaa kuivua ja sitten oli vuorossa isomman kangaspalan liimaaminen koko rullan ympärille (naulojen kannat voisivat helpommin rikkoa paperin, siksi siis kangasta). Liima levitettiin jätskitikulla. Tarkkaa hommaa sekin!

Sitten kangaspala pyöritettiin rullan ympärille... ja jäätiin taas odottelemaan että liima kuivuisi.

Kun liima oli kuivunut tarpeeksi, saivat pojat maalata omat sadekeppinsä sormiväreillä. Ja hienoja niisät tulikin! Äänimaailma on ihan just sellanen kuin pitikin :D Tässä vielä sama kuva valmiista sadekepeistä. Oikeanpuoleinen on esikoisen (5v) tekemä ja vasemmanpuoleinen on kuopuksen (2v10kk) taideteos.

Kankainen hedelmäkori

Ompelin Jyskistä ostamastani kankaasta kankaisen kääntökorin joka saa toimia hedelmäkorina keittiössä. Idea löytyi täältä. Samasta kankaasta on meidän keittiön ja olohuoneen paneeliverhot. Pohjan kaavan piirsin Kultakeramiikan ruokalautasen kokoiseksi, olisi voinut kyllä pienempikin olla. Aikaslailla paljon tuohon hedelmiä mahtuu :D Myöhemmin käänsin vielä reunaa hieman jotta korin reunat ei olisi ihan noin korkeat.

Samalla idealla aion toteuttaa pari kankaista koria vessaan... sitten joskus.

Herkullinen ja helppo leipä

Eilen huomasin, että leipää on aika vähän ja kaupat loppiaisena kiinni. Mutta leivän takia ei jaksanut kauppaan lähteä, kun leipää voi tehdä itsekin ja varsin vähällä vaivalla. Eilen illalla siis sekoitin ainekset keskenään ja yön ajan taikina sai kohota. Täksi päiväksi jäi paistaminen ja maistaminen :P

Leivän ohjeen olen saanut pari vuotta sitten tuttavaltani ja ohjeen nimi on "rapeakuorinen leipä". Kuori ei mielestäni kuitenkaan kovin rapea ole. Olen saanut ohjeen käsin kirjoitettuna ja nyt ohjelappusesta ei saa enää paljoa selvää... tussi on levinnyt paprin kastuessa sieltä ja täältä. On siis ihan hyvä aika kirjoittaa ohje tänne blogiin. Taikinan kuuluu olla varsin löysää, saamassani ohjeessa oli veden määräksi laitettu 3,6dl, mutta mielestäni taikina vaatii ainakin 5,5 dl vettä. Myös muutamia muita muutoksia olen työvaiheisiin tehnyt. Erittäin lämpimästi voin tätä ohjetta suositella kaikille. Ohje on helppo, mutta vaatii pitkän kohoamisajan :D Tässä siis minun versioni ohjeesta:

Herkullinen ja helppo leipä

7,2 dl   jauhoja

1,5 tl   suolaa

1/4 tl   kuivahiivaa

5,5 dl   vettä

kourallinen kuorittuja auringonkukansiemeniä

• Sekoita kuivat aineet ja lisää vesi, sekoita taikina tasaiseksi.
• Peitä kulho kelmulla (tai tiiviillä kannella) ja anna olla huoneenlämmössä n.12-18h (esim. yön yli).
• Ripottele taikinan päälle hiukan jauhoja ja kääntele taikinaa kulhossa niin että se irtoaa siitä helpommin. Älä vaivaa! Anna taikinan vielä kohota hetken aikaa joko kelmun tai kannen alla.
• Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen ja tyhjä uunivuoka uuniin kuumenemaan.
• Kun uuni on lämmin, ota vuoka pois uunista ja kaavi taikina kulhosta uunivuokaan.
• Peitä uunivuoka kannella tai foliolla, anna paistua 20min ajan.
• Poista kansi ja anna leivän paistua vielä n. 20min tai kunnes leipä on saanut kivasti väriä.
• Paistoajan päätyttyä nosta leipä pois vuoasta jäähtymään.

Tätä ohjetta tulee käytetty satunnaisesti ja jauhoiksi laitan mitä kaapista sattuu löytymään. Tällä kertaa laitoin 2dl täysjyvävehnäjauhoja ja loput 5,2dl erikoisvehnäjauhoja. Lisäsin vielä kourallisen verran kuorittuja auringonkukansiemeniä joukkoon :P Teen taikinan Tupperwaren leivontakulhoon, jossa on tiivis kansi (jonka alla taikina kohoaa hyvin). Paistan leivän Kultakeramiikan kannellisessa uuniastiassa ja paistamisen jälkeen kippaan leivän puhtaan keittiöpyyhkeen päälle leipäkoriin. Sitten kääntelen pyyhkeen leivän päälle ja annan leivän jäähtyä.

Kaukalopussin kaava ja ohjeet

Kaukalopussi 0kk →

KUVA 1 (kaava)

A: taite, sivun pituus 95cm
B: sivun pituus 42,5cm
C: sivun pituus 60cm
D: pituus 20cm (+ kaarre)

KUVA 2

A: Taite, sivun pituus 95cm

B: sivun pituus 85cm

C: sivun pituus 60cm

D: sivun pituus 40cm (+ kaarteet)

Tarvikkeet:

• Kuosikangasta 95cm
• Väliin levyvanua 95cm
• Sisäpinnaksi fleeceä 95cm
• n. 1,5m nyöriä
• pikalukko josta voi pujottaa kaksi nyöriä
• 60cm pituinen vetoketju
  
  

Kaavassa on mukana saumavarat.

Jos haluat tehdä pitemmän kaukalopussin, varaa enemmän kangasta. Jos haluat leveämmän, varaa leveyttä enemmän. Jos pussin pituus muuttuu, tarvitset myös pitemmän vetoketjun.

Ompeluohjeet:

1. Leikkaa kankaista (kuosikangas, levyvanu, vuorikangas) kuvan 1 (kaava) mukaiset palat
2. Kiinnitä vanuvuori kiinni fleeceen nuppineuloin (jotta se pysyy paikoillaan ompeluvaiheissa).
3. Ompele kaukalopussin yläosa: eli vuoriosa kiinni kuosikankaaseen (D-sivu + kaarteet).
4. Tee kaksi pientä napinläpeä kuosikankaan yläosaan, keskeltä n. 4cm päähän toisistaan (D-sivun keskelle).

5. Ompele n. 1,5cm levyinen kuja kaukalopussin yläosaan, aloita ompeleminen n. 4cm C-sivun reunasta ja päätä n. 4cm ennen toisen C-sivun reunaa.
6. Pujota nyöri C-reunasta toiseen C-reunaan. Huomioi, että kappaleen keskiosassa nyöri tulee ulos toisesta napinlävestä (pujota tässä vaiheessa nyöri pikalukon läpi) ja jatkaa matkaansa toisesta napinlävestä aina kujan loppuun saakka.
7. Ompele tiheällä siksakilla nyörikujien päät umpeen niin, että nyöri jää ompeleen alle (pysyy paikoillaan).

8. Sovita kaukalopussia turvakaukaloon / vaunuihin ja merkitse turvavyöreikien paikat ja leveydet.
9. Ompele merkkien kohtiin napinlävet. (Jos vetoketju on avovetoketju, voit tehdä turvavyöreikien paikat vetoketjun ompelemisen jälkeenkin).

10. Käännä C-sivut ja laita samalla vetoketju kuosikankaan ja vuorikankaan väliin (aloittaen C-sivun yläreunasta). Ompele vetoketju kiinni
11. Laita vetoketju kiinni ja käännä pussin nurinpäin, vetoketjun tulee olla keskellä pussia.
12. Ompele ja huolittele sauma B, leikkaa ylimääräinen kangas pois.
    
    

    
13. Valmis!

© Anne S.

Selvennyksiä ja lisätietoja voi kysellä mailitse borderte (a) gmail.com

(poista välilyönnit ja (a) = @ )

Kaukalopussi

Siitä se ajatus sitten lähti... kun äidin kanssa juttelin puhelimessa pari päivää sitten ja hän kyseli että oonko ajatellu kaukalopussia vauvalle, sellainenhan olis helppo itsekin ommella. Meillä ei pojilla ole koskaan sellaista ollut enkä jotenkin ole osannut edes kaivata. Mutta pieneen mieleen kaukalopussiajatus jäi pyörimään ja niinpä seikkailin netissä jos jonkinlaisia kaukalopussikuvia katselemassa. Tutkailin malleja, kyttäilin mittoja... ja päätin itse yrittää piirtää kaavan. Otin yhden vanhan lakanan käyttöön ja leikkasin siitä kaavan. Aina kun tilailen kankaita, tilaan nykyisin 60cm pätkiä... koska sellaisesta pätkästä saa housut esikoisellekin. Ja koska kaukalopussille tuli pituutta yli 90cm, ei minulla tietenkään ollut sopivaa kangasta, kuosiksi varsinkaan.

Vuoren leikkasin jokin aika sitten IKEAsta halvalla ostamastani vaaleansinisestä fleecepeitosta (ja jäljelle jääneen palasen reunat pyöristin, menee vauvan peittona vielä). Samoin levyvanua mulla oli sen verran että riitti kaukalopussiin. Mutta kuosikangas, kas siinä pulma! Kuosikankaan pitäisi olla sellainen että se käy yhteen vaaleansinisen vuoren kanssa, mutta kaukalopussista ei saisi tulla liian poikamainen koska masuvauvan sukupuolta emme tiedä. Koska netin kautta tilaaminen on vaivatonta eikä tarvitse kotoa lähteä minnekään, päädyin seikkailemaan nettikangaskauppojen sivuilla. Myllymuksujen sivuilla törmäsin kivaan oranssipohjaiseen hiiri-PUL -kankaaseen. Tilasin siis sitä ja 1,5m mustaa nyöriä kaukalopussin hupun kiristämiseen. Pikalukko (jonka avulla nyöriä kiristetään) minulta löytyi kotoa.

Aluksi ajattelin, että nyörin kiristys tapahtuu kahden pikalukon avulla, vetoketjun tuntumassa. Mutta sitten totesin että yhdelläkin pikalukolla pärjää ja kun sen laittaa hupun yläosaan, ei se ole vauvan ulottuvilla yhtä helposti. Vetoketju kaukalopussiin löytyi omasta jemmasta, se on itseasiasa purettu samasta vanhasta talvitakista, josta ompelin kakkoselle välikausitakin viime vuoden helmikuussa. Ärsyttävin vaihe kaukalopussin tekemisessä oli saada turvakaukalon turvavöille tarkoitetut napinläpireiät oikeille kohdilleen ja suht oikean mittaisiksi...

Mutta nyt niitä kuvia :) Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, menee omassa käytössä vallan mainiosti ja toivottavasti vauveli mahtuu tuossa pussissa ainakin alkuvuoden matkustelemaan :)

J

Ja sitten pari kuvaa joissa kaukalopussi on paikoillaan turvakaukalossa.

Ihan hyvältä näyttää... millainenhan on käytössä, sen kertoo aika :)

Jos jotakuta kiinnostaa, voin tänne laittaa kaukalopussin kaavan ja ompeluohjeet.

Topparukkaset esikoiselle

Tänään sen muistin, pussissa odottaa valmiiksi leikatut palat topparukkasiin! Ja olihan homma jo hieman pidemmälläkin - vanuvuorin olin harsinut fleecevuoripaloihin kiinni ja ensimmäiseksi ommeltava sauma oli nuppineuloin kiinnitetty. Nappasin siis ompelukoneen esille heti vuoden ekana päivänä ja aloin huristella. Kun nyt täällä on kerta lunta (ihan vähän) ja pakkastakin pari astetta niin saattaa olla rapaleikkejä kestämättömille rukkasille käyttöä. Ohje: Suuri Käsityölehti 10/2001 ja samalla ohjeella tein reilu vuosi sitten rukkaset. Nuo rukkaset on olleet tosi mieluisat ja esikoinen on pitänyt niitä paljon :D Viime vuonna tein nuo rukkaset ohjeen suurimmalla kaavalla, tänä vuonna lisäsin saumavaroja hiukka joka suuntaan. Rukkaset on hiukan reilut esikoiselle, mutta tuskinpa käsi kutistumaanpäin on. Mulle rukkaset on turhan naftit.

Taas sen sain muistaa, miten ärsyttävää on ommella kahta PUL-kangasta yhteen, oikeat puolet vastakkain. Voi jestas kun ne ei meinaa totella, ei sitten millään! Onneksi nuo rumat saumat ei kuitenkaan tule näkyville vaan jäävät kuosikankaan ja vuorin väliin, pääasia että ompeleet pitävät.

Näissä rukkasissa siis kuosina Finnskog -PUL ja sisäpuolella mustaa fleeceä (kangasjemmasta), välissä vanuvuori. Tosta suuosasta en saa nättiä tekemälläkään... mutta eiköhän nämä pihaleikeissä vältä.

Kiitoksia kaikille blogin lukijoille ja satunnaisille seikkailijoille menneestä vuodesta 2011! Toivottavasti Käsin tehdyt kiinnostaa teitä tänäkin vuonna :) Tästä blogin sadannestaviidennestäkymmenennestä (150) blogin postauksesta on hyvä aloittaa uusi ja ahkera käsityövuosi!

Työn alla on jo seuraava ompelus ;) Ja kaapissa odottelee edelleen se vauvanmyssy neulojaansa.