Autopipo vol. 2

Eilisiltainen pipo mahtui siis esikoisen päähän, oli kuopukselle liian suuri. Hiukan se on reilu esikoisellekin, mutta kasvaahan se pää :)

Päiväuniaikaan väkersin toisenkin autopipon, pienemmän tällä kertaa. Ja koska kankaan leveys ei riittänyt, piti tämä toinen pipo tehdä kahdesta palasta (pipossa on saumat sivuilla). Tämä toinen pipo on nyt tehty 46cm -kaavalla (Ludovica, Ottobre Kids 4/2011). Kaikki ei kuitenkaan tässä toisessa pipossa mennyt ensin kuten olisi pitänyt... kun on muka kiire, niin tulee mokailtua.

Voihan elämän kevät! Autot huristelee pipossa katollaan :P Onneksi hattu on kaksinkertaista trikoota, samaa trikoota myös toinen puoli. Siispä riitti, että irrotin merkin, käänsin pipon ympäri ja ompelin käsin siistimmin kiinni sauman josta pipo alunperin oikeinpäin käännettiin. (alakuvassa piposta puuttuu vielä merkki)

Nyt on poikasilla samanlaiset syksypipot :D

Autopipo

Kaivoin ompelukoneen laatikostaan, viime kerta olikin toukokuussa :O Nyt tuntuu taas ideoita ja ennen kaikkea energiaa riittävän ompelemiseen joten eiköhän blogiin saada taas tiuhempaan ompelupäivityksiä :) Kesän helteiden aikainen kestokrapula (lue: raskauspahoinvointi) alkaa nyt olla ohitse ja energinen keskiraskaus on meneillään. Nyt jaksaa taas ajatella jotain muutakin kuin pakollisia kotitöitä.

Niinpä päätin ensin ommella jotain pientä; autopipo interlocktrikoosta (samaa kangasta käytin 116cm paidassa toukokuussa). Kaavana Ottobre Kids 4/2011 -lehdessä ollut Ludovica myssyn kaava. Tein pipon koolla 50, eli suurin lehdessä ollut koko. Ajatuksena oli, että kokeilen minkä kokoinen piposta tulee - sopiva esikoiselle vai kuopukselle? Murut vaan oli jo yöunillaan kun pipon ompelin, joten yhä on epäselvää kummalle pojalle hattu on :)

Hieman "kulmikashan" tuosta tuli... täytynee seuraava versio ommella hieman erilailla :)

Tietääkö joku lukijoistani, mistä löytyisi kaava vauvan potkuhousuihin? Ihan peruskaava siis haussa... Ihanaa trikoota multa jo löytyis :P

Kätevät kämmekkäät

Nyt se taisi iskeä ihan todenteolla... se syysneulomuskärpänen. Syy löytyy tietysti näistä viilenneistä ilmoista ja syyssateista - on ihana käpertyä sohvan nurkkaan, ottaa viereen lämmintä juomaa ja antaa puikkojen kilistä. Tuossa touhussa vaan on se vaara, että hyvinkin nopsaan vierähtää tunti, jos toinenkin...

Kaupasta tarttui mukaan kerä Novita tico ticoa, väri nro 842 (eikä mun pitäny uusia lankoja ostaa ennen kuin neulekori ammottaa tyhjyyttään... tällä hetkellä sinne ei edes kaikki langat mahdu.

Tico ticosta piti tietty heti keksiä jotain neulottavaa :P Jostain sitten sain idean neuloa kämmekät ranteita lämmittämään iltaisin kun nautin omasta ajasta; nettaan tai neulon ja katselen telkkaria. Suuntasin oitis Ulla verkkoneulelehteen ja siellä olikin paljon vaihtoehtoja. Mieluisimmmalta tuntui Kaisla-kämmekkään -ohje. Muutoin seurasin ohjetta, mutta peukalokiilan silmukkalisäykset tein eri tavalla.

Koska käyttämässäni tico ticossa langan väri vaihtelee, ei ohjeen kuvio pääse yhtälailla oikeuksiinsa kuin yksivärisellä langalla tehtynä. Mutta ihan kiva näinkin, vai mitä? :D Ja melkein onnistun aloittamaan toisen kämmekkään samasta kohtaa langan värityksiä kuin toisessakin kämmekkäässä ;)

Ja voihan näitä käyttää myös ulkona kun syystuulet puhaltelevat... ja laittaa vaikkapa ohuemmat neulehanskat alle.

On muuten aika hankalaa ottaa kuvaa omissa käsissä olevista kämmekkäistä, varsinkin jos haluaa molemmat yhtä aikaa kuvaan. Tässä kuvassa nappia painoi esikoinen.

Kämmekkäisiin kului alle puolet lankakerästä joten samasta kerästä jatkuu neulominen tänä iltana.... ja luulen, että ei kerä ihan projektiin riitäkään, mutta etsin sitten jatkolankaa ylitäydestä neulekorista. Seuraavaksi puikoille joitain päähän laitettavaa :)

Pääkallopainatus

 

Mun äiti ompeli esikoiselle merirosvohatun punaisesta huovasta ja viininpunaisesta trikoosta. Minä etsin netistä esikoisen kanssa sopivan pääkallokuvan painettavaksi hatun etuosaan. Kriteerinä oli, että luut on oltava mukana kuvassa ja että kuvan on oltava tarpeeksi yksinkertainen painettavaksi. Valkeaa kangasväriä ei sattunut olemaan, joten musta sai kelvata ja kyllähän se ihan kivalta näyttää punaisella pohjalla. Tulostin kuvan paksuhkolle tulostuspaperille ja leikkasin painettavat kohdat pois pienillä saksilla (silmien ja nenän kohtiin laitoin palat maalarinteippiä). Kuvan painaminen "töpöttämällä" onnistui tulostuspaperin kanssa (kertakäyttöisesti), ei tarvinnut tehdä sabluunaa kalvolle.

Tätä samaa kuvaa isompana voisi jossain vaiheessa hyödyntää jossain esikoisen paidassa. Kun tuo merirosvokausi tuntuu kestävän ja kestävän... jo vuoden ajan meillä on merirosvo asustellut :P